Kääk! Motivaatio kadoksissa! Maanantaiaamuna astelin niin itsevarmana vaa'alle, mutta sain kokea karvaan pettymyksen. Pahin painajaiseni: nollaviikko..! Tottakai erinomainen asia on se, ettei paino ole noussut, mutta tähän se viimeksikin tyssäsi..! Varmuuden vuoksi kävin vielä seuraavana aamuna vaa'alla, mutta karua kieltä puhui. Näytti itseasiassa jopa 90,2 kg!Nollaviikon myötä tosiaan motivaatio hieman laski. En toki oo herkkuja syöny, mutta sohva on ollu aika tiukasti liimautuneena takapuoleen kiinni... Lenkkeilypäiviä kertynyt tällä viikolla yksi, kilometrejä ruhtinaalliset 3... Huomenna on tarkoitus mennä S:n kanssa reilun tunnin lenkille ja onhan tässä vielä viikonloppu aikaa. Jotenkin kuitenkin toivoin, että ainakin näin projektin alussa tuloksia syntyisi ja lenkkeily osaltaan nopeuttaisi painon putoamista.
Rupesin miettimään syitä painon junnaamiselle (okei okei, yksi nollaviikko, mutta onhan mun jotain tehtävä väärin kun paino ei putoa). Yksi syy on varmasti se, etten juo vettä tarpeeksi. Siitä on vaan niin vaikea tehdä tapaa kun en oo siihen tottunut ja tosiaan työn laatu on sellainen, että lukuisat vessatauot ovat yksinkertaisesti hankalia toteuttaa. Toinen syy on etten syö tarpeeksi. Rahat on olleet tiukalla ja tavallaan tulee syötyä mahdollisimman vähän ja harvoin, että ruokaa jäisi myös huomiselle. Välipalat ovat myös käytännössä jääneet kokonaan väliin. Tuon ongelman tosin saisin hoidettua syömisten suunnittelulla etukäteen, mutta se varmaan tulee tässä jossain vaiheessa myöhemmin opeteltua... Kolmanneksi syyksi epäilen e-pillereitäni. Aloitin ne kesällä samoihin aikoihin kuin lenkkeilyn. Ja kuten oon aikasemmissa postauksissa kirjottanut, tein massiivisen ruokailu- ja liikuntamuutoksen, enkä silti laihtunut. Muutenkin elimistö oli hetken aikaa harvinaisen sekaisin totutellessaan hormonisekamelskaan. Päätin sen osalta tehdä nyt kokeilun ja jätin pillerit pois. Nähtäväksi jää onko sillä vaikutusta. Ja viimeisin vaihtoehto on sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta sitä pidän nyt kaikista epätodennäköisimpänä.
Mistä löytäisin taas hetkeksi kadonneen tsemppini..?
Mukava kuulla kuulumisia! En oikein osaa muuta sanoa, kuin että ei kai siinä ole sen kummempaa, kun mietit mitä itse oikeasti haluat, ja toimit sen mukaan :) Eikös se ole just niin yksinkertaista. JA siis tiedän, että ei oo helppoa, mutta yksinkertaista se on. Ihminen on vaan niin hyvä keksimään syitä ja "luotaamaan" syvemmältä ja sitten äkkiä huomaakin että onkin vaan kauempana haluamastaan. Tai sitten toisinpäin! Mutta tsemppiä nyt jokatapauksessa, sinussa itsessäsi on kaikki voimavara, usko siihen, ja mieti mitä Oikeasti haluat. :)
VastaaPoista