Punnitus- ja ryhdistäytymispäivä.

Ei ole nyt oikein lähteny tää projekti käyntiin, kuten alunperin suunnittelin. Useita suupaloja on jääny kyllä ottamatta ja lenkkeilystä on tullut luonnollinen osa arkea (toisina viikkoina enemmän, toisina vähemmän). Mulla on vaan nyt jostain tullu kauhea malttamattomuus. Tuloksia syntyy mukamas liian hitaasti! 

Tänään sitä sitte oli punnitus- ja mittauspäivä. Senteissä ei ollut mainittavaa muutosta tapahtunut, mutta viime viikkoiseen painossa oli puolen kilon pudotus. Jee! Ensin masensin itseäni että se nyt on vaan hyvää säkää, painossahan tapahtuu normaalistikin heilahduksia sinne tänne. Mutta sitten ajattelin, että kaikesta huolimatta ei ole vielä yhtään plussaviikkoa tullut, eli ei tää kituuttaminen turhaa ole! Suunta on alaspäin, gramma kerrallaan! 

On kyllä jännä, miten taannoinen nollaviikko meinasi masentaa ihan kunnolla. Päätin kuitenkin nyt jatkaa sitkeästi eteenpäin kuin mummo lumessa. Ja sitä me tänään S:n ja koirien kanssa tehtiinkin. Reilu neljän kilometrin lenkki lumisessa metsässä veti aika hyvin mehut tästä likasta. Mut ai että se jälkifiilis on hyvä! Sain itsestäni irti lähteä. Minä tein sen! 

Nelisen viikkoa vielä ensimmäiseen välietappiin. Mitään kilotavoitetta mulla ei vielä tähän ole, tarkoitus on vaan pudottaa enemmän kuin S. Huhtikuun 1.päivä tavoitteena on painaa 75 kg. Siihen on vielä kiloja, mutta onneksi on aikaakin. Jotenkin viikot vaan tuntuu niin pitkiltä punnitusta odotellessa. 

Nyt alan sitten niiden joulukorttien kimppuun, joita oon uhonnut tekeväni viimisen kuukauden. 

Huomenna

Huomenna otan itseäni niskasta kiinni.

Huomenna alan taas tarkkailemaan syömisiäni.

Huomenna vedän ystäväni kanssa virkistävän lenkin pitkästä aikaa.

Huomenna askartelen joulukortit valmiiksi.
 
Huomenna siivoan kotini putipuhtaaksi.

Mutta mikä pelottavinta...   

Huomenna on punnitus- ja mittauspäivä.