Mietteitä...

IHANAA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!!!

Toiset vetää kaksin käsin herkkuja, meikäläinen tuijottaa kelloa, milloin saa vetää seuraavan pirtelön... Mutta ei se mitään, sillä...

Viikko VLCD-dieettiä takana ja -4 kg!!! Alkuun päätin, etten käy kuin kerran viikossa vaa'alla, mutta en millään malta pysyä poissa! Motivoi äärettömästi nähdä päivä päivältä pienemmät lukemat.
 

Tavoitteena on siis tämän 10 viikon aikana ensin 80 kilon alitus, mutta mitä enemmän alle mennään, sen parempi. En edes muista koska olisin painanut niin "vähän". Joskus vuonna 2004..? Onkohan mulla niiltä ajoilta mitään valokuvia tallella..?

Yhtenä päivänä tiukan paikan tullessa sain motivoitua itseäni tulevalla ulkomuodollani. Mietin, että tämä kituutus kestää tosiaan vain 10 viikkoa elämästäni ja sen jälkeen olen jo hyvin lähellä tavoitepainoa (70 kg). Pienempikokoisena on varmasti paljon helpompaa lähteä ihmisten ilmoille ja puristaa sitten pois viimeisetkin ylimääräiset kilot. Ajatella, 29.5. on 10 viikkoa takana ja kesä vasta alussa! Kesästä tulee nautittua todennäköisesti aiempia vuosia enemmän. 

Ehkä, todennäköisesti, varmaankin, luulisin... Huomaan käyttäväni noita sanoja tulevaisuudesta puhuessani. Miksi en vaan voi uskoa, että pystyn tähän? Painoni putoaa! Näytän paremmalta! Elämänlaatuni paranee! Saan itsevarmuutta! Siinä missä aavistuksen verran "epäilen" noin suurta painonpudotusta, minua samalla pelottaa miten sopeudun uuteen vartalooni. Sitä kuvittelee tulevansa timmiksi 70 kiloiseksi, mutta todellisuudessa näin nopean painonpudotuksen seurauksena tuo sana timmi on kaukana... Nahka roikkuu, reidet höllyy... Tai siis hirveesti on tullu mietittyä, että palautuuko iho? Kuinka pitkän ylipainoisuuden jälkeen se ei enää palaudu? Olenko jo kolmekymppisenä liian vanha palaamaan entiseen? Mitä jos elämänlaatuni ei paranekkaan ja itsetuntoni palaudu? Hitaammassa painonpudotuksessa noihin asioihin ehtii sopeutua, mutta tässähän täytyy kiireen vilkkaa alkaa valmistautua henkisestikin! Lenkkeilyä koitan myös ottaa tähän vähitellen mukaan, jotta se sitten kesällä (ja tulevaisuudessakin) jäisi osaksi arkea. 

*tässä välissä kävin surffailemassa ennen-jälkeen-kuvia*

Kuinka helppoa laihtumisen jälkeen onkaan palata entiseen elämäntapaan? Sitä ajattelee, että nyt kun laihdun niin en aio enää ikinä lihoa samoihin mittoihin! En ikinä! Vaan kuinka helposti se kävi tuossa loppusyksystäkin... Jos olisin jättänyt repsahtamisen vain esim. viikkoon, tässä pudotettaisi nyt vain kymmentä eikä kahtakymmentä kiloa... Kokonaisvaltainen elämäntapamuutos kehiin, ettei takaisin lihomista pääse tapahtumaan. Tottakai tällaisen rääkkidieetin jälkeen jonkin verran tulee painoa takaisin kun nesteet hakevat paikkansa ja päivittäiset kalorimäärät nousevat alle 800 kcal:sta lähelle 2000 kcal, mutta kiloille on asetettava joku yläraja jolloin viimeistään on reagoitava. No, se on sitten sen ajan murhe. Nyt asetetaan niitä tavoitteita vain tuonne mahdollisimman alas.

Vaihteeksi taas sen ensimmäisen askeleen vuoro...

Keskiviikko 20.3.2013. Vaaka näyttää 95,3 kg... 

No, voinette arvata, ettei syksyinen skarppaaminen onnistunutkaan... Ainojäätelöä meni laatikko jos toinenkin ja lenkkeily jäi kokonaan... En tiiä, oliko se toi mun mielestä liian hidas painon putoaminen vai mikä..?

No, torstaina lampsin kauppaan ja mitäpäs sinne koriin sitten päätyikään..? 

Nyt oikeasti järeät konstit käyttöön ja läskille kyytiä! Aion siis jatkossa korvata ateriat pirtelöillä. 

Paino on noussut näihin lukemiin epäsäännöllisen ruokailurytmin ja suurien annoskokojen vuoksi puhumattakaan kaikesta siitä suklaasta, jäätelöstä, limskasta ja sipsistä mitä olen suuhuni työntänyt.  

Pirtelöissä kaikki edellämainitut ongelmat ratkeaa:

1. Kolme valmispirtelöä/viisi jauhepussia päivässä. Ruokailu on pakko kellottaa. 
2. Pirtelötetra on sen kokoinen kun on. Lisää ei oteta.
3. Esim. Naturdietin suklaapirtelö on niiiin maukasta (kuin paksua kaakaota) että siinä menee herkuttelut samassa. 

Oon vielä vähän untuvikko tän asian kanssa, ja oonkin yrittän kysellä hirveästi pirtelökuurin läpikäyneiltä ystäviltä neuvoja ja kokemuksia. Kovasti varoittelevat, että paino voi sitten kuurin jälkeen nousta helposti. No, niin mulle kävi lenkkeilyn lopettamisenkin jälkeen, eli tuskin se tässä on yhtään sen todennäköisempää. Edellisen blogikirjoituksen jälkeen joulukuusta +n.7 kg.

Kolme ensimmäistä päivää menneet yllättävän helposti. Nälkä ei oo juurikaan ehtinyt yllättää. Toki tänään vapaapäivänä on tullut kytättyä kelloa, että koska saan syödä seuraavan pirtelön. Töissä oli aivan ihanaa, kun eväs oli heti valmis nautittavaksi. Ei tarvinnut mikrottaa eikä pelätä, että ruoka ehtii jäähtyä ennenkuin ehtii loppuun asti. Pilli vaan tetraan ja *ryyst ryyst*. Tosin tossa perjantaina kävi heti klassiset eli pirtelöt unohtui kotiin. Onneksi töissä oli kaverilta saatuja kanakeittopusseja (Nutrilett), niin selvisin ensimmäisestä "Apua, mitä mie muka nyt sit syön!?" -paniikista. Se kanakeitto on kyl aivan järkkyä...  Tulipa helposti juotua paljon vettä, koska keitto piti melkeinpä sen avulla huuhtoa kurkusta alas. 

Mustikkapirtelöjauhepussipaketti (hahhah, mikä sanahirviö) oli tarjouksessa 11,90 €. Paketti sisältää 15 kerta-annosta. Nutriletin pirtelöt olivat tarjouksessa 3 kpl / 5 €. Eli jos meinaan vetää vain sen 3 annosta päivässä, viikon pöperöt maksoi ton 27,45 €. Toki lisäksi pitää lipittää päivittäin paljon vichyä ja/tai muita kalorittomia juomia sekä vettä. Jos laskee esim. 1,5 l vichyä per päivä jää yhden päivän syömisille hintaa saman verran kuin McDonaldsin BigMac-aterialle... 

Nyt jääkaappi näyttää tolta. Nutrilettiltä löytyy paljon herkullisen kuuloisia makuyhdistelmiä, mutta ikävä kyllä niistä jää aika soijainen jälkimaku. Onneksi vesihuikka heti perään tuo hedelmän maun paremmin esiin. Naturdietin suklaapirtelö taasen (kuten aiemmin mainitsin) on todella herkullista, eikä juurikaan tunnista ateriankorvikkeeksi.




Hirveesti oon yrittänyt etsiä netistä tietoa, jotta saisin käytyä tämän läpi mahdollisimman oikeaoppisesti, mutta yllättävän vähän tietoa löytyy ainakaan nutraamiseen liittyvillä hakusanoilla. Täytyy jatkossa koittaa esim. vlcd:llä... 

Punnituspäiväksi otan taas maanantain, ja nyt tulevana maanantaina sitten nappaan mitatkin jatkon vertailua varten. 

Näillä eväillä siis kevättä kohti! :)