Olisko tämä nyt sitten Step 2?

20.6.2012 tein yhden elämäni rohkeimmista hankinnoista. Ostin Brooksin juoksulenkkarit! Olin vasta noin viikkoa aikaisemmin aloittanut lenkkeilyn, eikä mulla todellakaan ollut mitään hajua tulenko jatkamaan sitä säännöllisesti vai oliko vaan hetken huumaa. Tuon päivän jälkeen noilla lenkkareilla kuitenkin on tullu käveltyä yli 500 km (lunttasin mun sports trackerista) ja eilen tein jotain aivan ennenkuulumatonta! Vajaan 7 km lenkin, josta hölkkäsin noin puolet!!! Pienissä 1-1,5 km:n pätkissä, mutta kuitenkin! Koen saavuttaneeni tosi ison asian! Oon vaan niin iloinen! Aikasemmin oon kokeillu jotain parin minuutin pyrähdyksiä, mutta nyt hölkkäsin noin 10 minuuttia putkeen kerrallaan ja se meni todella kivuttomasti (...jota suuresti hämmästelen)! 

Aion jatkossa kyl pitää pääpainon kävelyllä, koska ainakin tälleen kaupunkiolosuhteissa nilkka vähän kipeytyi asfaltilla juostessa. Mut ei oo lainkaan poissuljettua, että joskus jonkun parin kilometrin pururatalenkin heittäisin hölkäten. Aika jännä muuten, että nyt kun tuli hölkättyä, niin ei tekisi mieli kävellä lainkaan. Jotenkin tuntu että ton n. 50 minuutin lenkin jälkeen en ollut lainkaan niin uupunut kuin normaalisti ja jo lenkin aikanakin kävelyosuudet tuntui keveiltä. Pitää nyt kuitenkin aloittaa rauhallisesti ettei tule mitään urheiluvammoja. Nyt nimittäin on etureidet, vatsalihakset ja käsivarret (en tiiä miks) aikas kipeät. No, tietääpähän tehneensä!

Tänään iski taas se järkyttävä makeanhimo! Siis se on kuin joku sairaus. Alan ymmärtää alkoholisteja, joiden on vaan PAKKO saada seuraava ryyppy! Ja toi mun työpaikka..! Kioski sokeririippuvaiselle on kuin pistäisi juopon baariin töihin. Kiertelin hermostuneena ympäriinsä ja mietin millä saisin (mahdollisimman alhaisilla kaloreilla) makeanhimon pois. Ostin pienen Maoam stripen ja haukkasin siitä sellasen sentin levyisen palan. Koska se ei sulanut suussa kauhean nopeasti, huomasinkin pian makeanhimoni menneen ohi sillä pienellä palasella! Ja ennen saattoi mennä useampi suklaapatukka kerrallaan. Miten sitä ennen on tullu ahmittua ihan valtavia määriä? Moni "normaali-ihminenkin" saattaa napsaista vain yhden pikkupalan suklaata päivässä ja that's it. Miksi minä sit muka tarvisin levy-/patukkakaupalla? 

Keksin tuossa tänään syödessäni myös yhden keinon syödä ruokaa vähemmän. Pienempi lautanen. Näyttää täydeltä (ei ole vain pikkunököä ruokaa keskellä valtavaa lautasta) ja lopputulos on aivan sama kuin isommalla. Tulen kylläiseksi. Tämä on näköjään päivittäin uuden opettelua. Opettelua uusille elämäntavoille. 

Tässä me nyt bloggaillaan keskellä yötä Touho-kissani kanssa ja odotellaan että Twilight-elokuvan ensi-ilta loppuu. Lupauduin heittämään kaveripariskunnan kotiin. Ei ehkä viisain palvelus siihen nähden, että aamulla pitää olla työmaalla 7.30. No, ei olis ku huominen aamuvuoro ja sitten pitkästä aikaa viikonloppuvapaa! Ne on kyllä melkoista luksusta, ku sattuvat vain kerran kolmeen viikkoon. Ja jee, pääsen lenkille mihin aikaan vaan. Vuorotyö (ja iltavuoropäivinä aamu-unisuus) luo omat haasteensa säännölliselle lenkkeilylle. No, ehkä tässä painon pudotessa myös vireystaso nousee ja opin muiden asioiden ohessa aamu-ihmiseksi. 

Oikein rentouttavaa viikonloppua sinulle! Enköhän minä palaa taas pian asiaan.