maanantai 12. marraskuuta 2012

Punnituspäivä, jonka iloa vähän latisti repsahdus...

Tarviiko tähän muuta laittaakaan kuin tuo kuva... 

Sitä tunnetta ei pysty kuvailemaan. Kun se iskee, yrittää ohjata ajatuksia muualle. "Älä mieti sitä! Et tarvitse sitä!" Sitä ei oikeesti voi tietää kukaan muu kuin saman kokenut. 

Nyt, maha täynnä jäätelöä, oloni ei ole lainkaan hyvä. Minua etoo tuo suklaan ja makean määrä. Ostin lisäksi vielä pussillisen ranskalaisia pastilleja. Päätin, että syön nyt itseni täyteen herkkuja. Syön niin paljon että tulee korvistakin ulos, jotta jatkossa muistaisin taas olla lipsumatta. Ja toden totta, enää ei tee lainkaan mieli makeaa. Ja vielä on puoli pussillista karkkiakin syömättä. Jätän tuon pussin jämän talteen, jotta jatkossa makeanhimon yllättäessä voin nappaista sieltä yhden karkin suuhun. 

Mun on pitkään tehny mieli tota jäätelöä, ja oon miettimällä miettiny että milloin sellaisen ostan, mistä palkitsen itseni sillä. Nyt tuntuu siltä, ettei tuo ollut palkinto. Fyysisesti on huono olo, ja henkisesti vieläkin kurjempi, koska en ollut tarpeeksi vahva. Annoin periksi houkutukselle.

No, oli mulla tänään aihetta hymyyn (ja palkintoonkin). Tänäänhän siis oli taas punnituspäivä! Pudotusta oli jälleen tapahtunut, ja paino tipahtanut tuonne alemmalle kymmenluvulle! Jee! Ja tänään olis ollu mittauspäiväkin, mutta koska vasta mittasin itteni (ja mitään muutosta ei ollut tapahtunut) niin seuraavan kerran julkaisen sentit taas kolmen viikon päästä. Ja pitäydyin muutes lupauksessani, vaaka pysyi sängyn alla aina tähän päivään asti! ...ja saa pysyä taas viikon verran! Saavutuksetkin tuntuvat suuremmilta, kun näkee painonsa vain kerran viikossa.

Mun lenkkeilytahti on nyt ollu neljä kertaa viikossa vähintään tunnin lenkki. On edelleen aikamoisen työn takana saada lenkkarit jalkaan, mutta ai että se tunne on palkitseva kun lenkin on heittänyt! Ja oon pystyny pitäytymään päätöksissäni senkin suhteen, että jos oon päättäny jonakin päivänä lähteä, olen myös lähtenyt.
  
Ja lupaan nyt, että jatkossa koitan keksiä itselleni jonkun muun kuin syötävän palkinnon saavutuksestani!

Loppuun vielä kuva mun sunnuntaisen lenkin varrelta.

Ainiin, oon nyt tuolta bloggerin tilastoista katellu, että tällä mun blogilla alkaa olla jonkin verran lukijoita! Onko jotain juttuja joita haluaisitte mun käsittelevän tässä blogissa? Toki tämän kirjoitus on osa tätä mun projektia ja tän tarkoitus on toimia sellasena henkisenä tukena mulle itelleni, mutta tehän tätä luette, joten tottakai tehdään sisällöstä myös teitä palvelevaa! 

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!!!  


 

2 kommenttia:

  1. Tiedän niiiiiin tuon tunteen tuosta herkkumieliteosta! Ja kuinka ihmisen mieli osaa olla kiero - "nyt oon tehnt tätä, ja nyt kävi tota.." Mutta, ei kai siinäkään pahaa ole, jos kohtuudella maistelee vaikka sitten tuota iki-ihanaa Aino jäätelöä! Mutta jos sitä mennee rasia, noh, tiedetään kaikki että mitä se teettää. Mutta onnea uusista kymmenluvuista! Ja miusta siun blogi on tosi mielenkiintoinen, siun näköinen ja kuuloinen :)!

    VastaaPoista
  2. Koko paketillinenhan sitä meni kerralla. Mut tänää huomasin, että jostain syystä ei tee lainkaan mieli herkkuja. :D Tarvitsin siis tämän repsahduksen näköjään. :)

    No, ei muistella vanhoja, vaan nokka kohti maaantaita ja (toivottavasti) miinusmerkkistä punnitustulosta! :)

    VastaaPoista