Ties kuinka mones aloitus...

Lähtötilanne 3.1.2017

Uudenvuodenlupauksesta se lähti. Tai no päätöksen asiasta tein jo joulukuun alussa, mutta aloitusajankohdaksi päätin klassisen 1.1.2017 (,joka ei edes, ajatelkaa, ollut maanantai!).  

Nyt viiden päivän jälkeen on vielä hyvin vaikea sanoa, mitä tästä tulee. Ei mulla nyt toistaiseksi ihan huonosti mene ainakaan sen perusteella, mitä "salaa" olen vaa'alla käynyt vilkuilemassa. Lukema on ollut aina pienempi kuin edelliskerralla. Koitan nyt malttaa kuitenkin pitäytyä siinä kerta viikossa punnituksessa, ja koska aloituspäivä oli sunnuntai, jatkossa punnituspäivä on myös sunnuntai. 

Nuo aloituskuvat ovat toissapäiväiset, eli 3.1.2017. Yök. En minä peilissä näytä tuolta! J:n otettua kuvat pyysin heti puhelimen takaisin, ettei vaan näe ottamiaan kuvia. Aivan kuin en näyttäisi normaalisti noin järkyltä! Mutta koska en voi neljän seinän sisällekään lukittua, sitä on vain elettävä tämän ulkomuodon kanssa, ja nyt yrittää muuttaa ulkomuotoa enemmän omaa silmää miellyttäväksi.  

Olen vajaa pari vuotta sitten käynyt myös tämän kokoisena salilla, mutta nyt tällä "ensimmäisellä" kerralla salille lähtiessä laitoin J:lle viestiä. "Oon läski. En kehtaa mennä." J ihmetteli, että missä mun hyvä itsetunto on, että nostaa mulle hattua kun edes viitsin yrittää. Totesin, että eihän mulla koskaan mitään itsetuntoa ole ollutkaan! Toki mulla on niitäkin päiviä, että vaatteet, hiukset ja meikki onnistuu, mutta kyllä sitä silti tuntee ihan kaikkia muita tuntoja peiliin katsoessa kuin itsevarmuutta! Toki nyt äitiyden myötä (kyllä, kaksi lasta olen saanut sitten edellisen postauksen!) siinä mielessä ajattelutapa on muuttunut, että en välitä enää muiden ihmisten ajatuksista. Mä oon mikä oon, enkä nyt just sillä hetkellä voi muuksi muuttua. En enää jännitä niin paljon sosiaalisia kohtaamisia, mutta kyllä tän, ilmeisesti sitten itsevarman, kuoren alla on vielä hyvin ujo ja pelokas tyttö. Lähinnä ne tuntemukset kuitenkin kohdistuvat omaan itseeni, ei niinkään muihin ihmisiin. Ja niin sitä sitten lähdettiin salille! 

Joskus kuvittelin, että salilla minua vain tuijotettaisiin, että mitä tuokin täällä tekee. Kuitenkin jo melkein heti ensimmäisellä kerralla sain huomata pelkoni turhaksi. Ei siellä kukaan ketään ehdi alkaa tuijottelemaan! Jokainen tekee omaa treeniohjelmaansa ja keskittyy siihen täysin. Ja vaikka joku nyt sitten siellä tuijottelisikin, se saa minut entistä ylpeämpänä tekemään omaa treeniäni ja näyttämään, että tässä ollaan nyt tosissaan ja katsokaapa minua puolen vuoden päästä! 

Hei hetkinen, onko tämä nyt sittenkin sitä itsevarmuutta? 

Hyvää vuotta 2017! Toivottakaa mulle onnea!