Uusi päivä, uudet kujeet

Odotit varmaan, että vuorossa on hehkutusta, kuinka pirtelödietti onnistui ja täällä kirjoittelee normaalipainoinen naikkonen? 

Väärin...

En edes enää muista mihin se pirtelödietti tyssäsi. Mutta niin siinä nyt kuitenkin kävi, että pirtelöt jäi kauppaan ja lenkkipoluilla jolkottelee joku muu kuin minä... Vanhat ruokailutottumukset palasivat arkeen ja paino pompsahti takaisin sinne ysikympin päälle. En tosin ole puoleen vuoteen uskaltanut käydä vaa'alla, mutta eipä kyllä ole tarvinut pienempiä vaatteitakaan ostella...

Onneksi tämä ei ole mikään laihdutusblogi!

No, pömpön pienennys ei ottanut tuulta alleen mutta siitä huolimatta elämä heitteli meikäläistä entistä mukavampaan suuntaan. Nyt nimittäin on tavoitteena tuo vatsan kasvattaminen! Elämääni asteli ihana mies ja haaveilu perheestä alkoi!

Heinäkuun alussa sain outoja vatsakipuja. Alavatsan kouristukset vetivät minut melkein kumaraan ja tuli pientä veristä vuotoa. No, kuten arvata saattaa, raskaustesti näytti positiivista! Katseltiin miehen kanssa elokuvaa ja kävin tekemässä testin "salaa" mainoskatkolla vessassakäynnin yhteydessä. Hipsin takaisin sohvalle sanomatta mitään, vaikka näin että testitikkuun alkoi samantien hahmottumaan toinen viiva. Seuraavalla mainoskatkolla totesin, että tein testin, mutten uskalla mennä katsomaan. Eihän sitä sinne vessaankaan voinut jättää, joten pakko oli rohkaista mieli ja mennä katsomaan, että onko se? Eikö se ole? Onko se? No, olihan se!! Siinä sitten vähän epäuskoisena istuttiin rinnakkain sohvalla, kuinka nopeasti olikaan tärpännyt! Raskaus onnistui heti toisesta kierrosta alettuamme "yrittämään" lasta. Tai no mentiin periaatteella "tulkoon jos on tullakseen" mutta kappas, sehän päätti tulla lähes välittömästi. 

Kukaan ei ikimaailmassa voi kuvitella kuinka onnelliseksi tuo toinen viiva minut teki! Olen koko aikuisikäni toivonut lasta ja kerrankin löytyi mies, jonka kanssa tämä unelma voisi toteutua! Vaikka raskaus oli tosi alussa, koko kesäloma meni molempien osalta vauva-arjesta haaveillessa. Mietittiin kumpi sieltä tulee ja nimeä ym. Kesäloma loppui ja ikävä kyllä samaan aikaan myös raskaus... 

Kuva: http://www.annegeddes.com/

Olin loman jälkeen ensimmäistä päivää töissä, kun tuntui, että nyt valuu jotain. Vaistomaisesti heti vessaan tarkistamaan ja järkytyksekseni jouduin toteamaan sen olevan verta! Lähdettiin S:n kanssa välittömästi työvuoroni jälkeen päivystykseen ja uutiset olivat musertavat: "Kohtu on tyhjä." S odotti aulassa ja kävellessäni häntä kohti mietin, että kyllä mä tän skarppaan. Mutta mun ei edes tarvinnut katsoa S:ää silmiin, kun repesin lohduttomaan itkuun. S tiesi heti mistä on kysymys. Rankin vaihe oli kuitenkin vielä edessä: mennä kotiin ja kertoa miehelle. Mies otti uutisen kuitenkin hyvin vastaan. Piti minua sylissä ja lohdutti. Se on ihana. Tasapainottaa hyvin tällaista henkeen ja vereen tunteellista tuulimyllyä! Se on mun vuoristoradan jarrumies.

En tiiä, tuleeko tästä nyt tällainen odotukseen tai sen puuttumiseen perustuva blogi. Jotenkin kuitenkin tuo varhaiskeskenmeno ja perheen perustamisen odotus laittaa niin paljon ajatuksia tän pienen ihmispolon päähän, että tekee ihan hyvää purkaa niitä välillä kirjoittamallakin. Ja haluan ehdottomasti pitää tämän blogin elossa! 

Tämä nyt oli tällainen pieni väliaikakatsaus. Ja koska tämä kirjoituskärpänen puraisi, niin eiköhän jatkoa seuraa piankin.