Muiden suhtautuminen laihduttamiseen

Tänään oli punnituspäivä! 2,9kg pois viikossa jee! Ihan vain järkeistämällä syömisiä aiemmin oppimani perusteella. Olen syönyt määrällisesti vähemmän, yrittänyt kasata lautaselle ruokia ns. oikeassa suhteessa, jättänyt naposteltavat pois ja liikkunut enemmän. Toistaiseksi hyvä hyvä, mutta kyllähän tämä tän alkuspurtin jälkeen stoppaa tai ainakin hidastuu. Ja jos nyt tää mun vähän vapaampi "dietti" saa minut toistuvasti lipsumaan ja sen myötä painonpudotus lakkaa, niin sitten on otettava joku tiukempi systeemi käyttöön. Mulla kun usein tuppaa toimimaan vain ja ainoastaan sellainen tarkka ja etukäteen kellotettu ruokavalio, missä ei ole varaa soveltaa yhtään. Mulla on tallessa ohje, jolla pudotin esikoisen jälkeen reilussa kolmessa kuukaudessa 15 kg, eli jos ei muu auta niin se sitten käyttöön. 

Mietin tossa yhtenä päivänä, että mitä muut mahtaa ajatella tästä mun jatkuvasta laihduttamisesta. "Hahhaha nyt se taas aloittaa ja metsäänhän tuo menee niinkuin sen muutkin tänastiset laihdutukset." Oon kuitenkin ajatellut sen niin, että vaikka laihduttaisin viikonkin, se tekee mun elimistölle ihan hyvää sen jatkuvan kaksinkäsin ruoan mättämisen sijaan. Ja jos en esimerkiksi esikoisen jälkeen olisi silloin laihduttanut, en tiedä missä painoni huitelisi nyt! Keräsinhän komeat 26 kg (!!!) kuopuksen odotusaikana, joista puolet lähti tostanoinvaan mutta nyt sitä toista puolta tässä sit tiputellaan. 

En oikein tiedä, millaista suhtautumista lähipiiriltä toivoisin. Aikaisemminkin muistaakseni olen asiaa täälläkin pohtinut ja ikäväkseni saanut todeta, että laihduttaja on projektinsa kanssa aika yksin. "Eihän yksi pulla nyt diettiä kaada." "Ethän sinä nyt loppuelämääsi voi kaikesta kieltäytyä." "No, mitäs kaikkea sinä nyt sitten SAAT syödä?" Mulla se vaan tuppaa olemaan niin, että se yksi pulla voi kaataa kaiken! Sitä ajattelee, että nyt kun otin tuon herkun niin tämä päivä meni harakoille siinä, joten otanpa nyt samantien sitten toisen ja kolmannen ja... Miksi niiden muiden kommenttien pitää olla hurjan vähätteleviä ja toisinaan jopa ivallisia? Parasta ehkä olisi, ettei ikinä kertoisi kenellekään laihduttavansa. Jättäisi sitten vaan kohteliaasti tarjottaessa pullan ottamatta. Kaikille paljon yksinkertaisempaa. Ja ei, tarkoitus ei olekkaan loppuelämää kaikesta hyvästä kieltäytyä. Tälleen laihduttaessa se herkku vaan tuppaa kumoamaan esim. aamulla tehdyn kuntosalitreenin ja laihdutus nyt vaan yksinkertaisesti vaatii tietynlaista kurinalaisuutta ja kieltäytymistä onnistuakseen. Painonhallinta on myöhemmin sitten eri asia, ja silloin opetellaan siinä painossa pysymistä ns. normaalissa elämässä. Sitten on eri asia silloin tällöin viettää karkkipäivää tai kahvipöydässä ottaa viineri. 

Ymmärrys, tsemppi, kannustus, kehut. Niillä ainakin tämä laihduttaja pääsee pitkälle.

Laitoin tohon ylemmäksi kuvan mun Polar Loopista. Minä pölvästi menin ja leikkasin siitä rannekkeen edellisellä laihdutuskerralla liian lyhyeksi. Kyllä se ranteeseen mahtuu, mutta ei hyvin. Eli ensimmäinen tavoite on 28.2.2017 mennessä -12 kg ja sen jälkeen asetan tavoitteeksi saada Polar Loopin mahtumaan ranteeseen. Olen meinaan aikamoinen "välineurheilija". On oltava aktiivisuusrannekkeet, sykevyöt, Sports Trackerit... Eivät ne mun puolesta lenkille tai salille lähde, mutta omalla tavallaan kuitenkin saavat minut liikkeelle!

Uusi viikko, uudet kujeet. Kyllä se olisi tollanen "miinus kakkonen" kiva nähdä ensi sunnuntainakin siellä vaa'alla.