Minä kuvassa ≠ minäkuva

Koska eilen en muistanut ottaa vaa'an lukemasta kuvaa, otin tänään. Ja kappas vain, sehän näyttää vielä vähemmän kuin eilen! Viisi pudotettua kiloa häämöttää sadan gramman päässä! 

Ensimmäinen tavoite -5 kg. Toinen tavoite alle 90 kg. Kolmas tavoite -10 kg? Vai pitäisiköhän laittaa joku välitavoite..? Kivaa laittaa tavoitteita, kun kerta toisensa jälkeen vaaka näyttää vähemmän ja vähemmän.

Sain kun sainkin sen satulan laitettua pyörään oikein ja lähdin koeajolle. Ei näihin hommiin mitään miestä tarvita näköjään. En nyt pyöräillyt kuin tohon kolmen kilsan päähän käymään kioskilla, mutta tuleehan siitä jo "jopa" kuusi kilometriä yhteensä. Mikä siinä on, että aina pitää polkea täyttä vauhtia? Ylämäissä ei voi vaihtaa vaihdetta pienemmälle, vaan keuhkojen huutaessa hoosiannaa painettava seisten polkien eteenpäin? Vieläkin tuntuu sellanen polte hengittäessä. Toi kuusi kilometriä oli varmaan ihan hyvä matka näin alkuun, koska muuten olisin varmaan kuukahtanu matkan varrelle. Pyöräily on kyl ihan mukava lisä ton lenkkeilyn rinnalle, koska väkisinkin alkaa maisemat ja reitit puuduttaa. Pyörällä pääsee kuitenkin nopeasti edes vähän kauemmas kotoonta. Ja huomasimpa tossa muutes, että S:n autossa on peräkoukku (ja mulla jossain jemmassa auton perään laitettava pyöränkuljetusteline)! Jos siis joskus poljen liian kauas, pyörää ei tarvitse jättää sinne, vaan voin soittaa ikioman maantiepartion avuksi. Ei ole nimittäin kerta eikä kaksi, kun en ole jaksanut polkea jostain takaisin...

Tänään tein sitten vihdoinkin sen ällöttävänkin jutun, nimittäin kuvasin itseni.
 

4.4.2013: 158 cm, 90,4 kg BMI 36,1

On muutes aika rankkaa nähdä kaunistelematon totuus omasta vartalostaan. Ja nyt kuvia tuijotellessa vielä rankemmalta tuntuu julkaista nuo. Ei tuo ole se, mitä peili mulle näyttää. Olenko se oikeasti minä? Vaikka tässä nyt on ollut kymmenisen vuotta aikaa totutella isompaan ulkomuotoon, vieläkin se minäkuva on aivan jotain muuta. Ja on aina ollut, normaalivartaloisenakin. Minkä takia sitä ei voi pienempikokoisena olla tyytyväinen itseensä vaan näkee itsensä lihavana (/isompana kuin muut)? Minkä takia sitä niin kauan kuvittelee olevansa pienempi kuin mitä todellisuudessa on kun alkaa lihomaan, eikä hälytyskellot näin ollen ala soimaan tarpeeksi ajoissa? Ja minkä takia laihtuessa sitä kuvittelee olevansa edelleen se lihava tyttö? 

Aivot huhuu, olkaa ajan tasalla pliis!